Hajautettujen sovellusten maailmassa Käärijä olisi jo miljonääri

Hajautettu data, hajautetut verkot ja hajautetut sovellukset nousevat yhä useammin esiin internetin ja digitaalisen tiedon kehittymisestä puhuttaessa. Mutta mitä hajauttaminen oikein tarkoittaa?

Olen jo pidempään aikonut kirjoittaa aiheesta, ja nyt ajankohta tuntui erityisen sopivalta. Konkretian puute vaikeuttaa monesti asioiden ymmärtämistä, mutta nyt käsillä on kiinnostava esimerkki, jonka kautta aihetta on hauska käsitellä.

Tuo esimerkki on saanut Suomen villiintymään viisuhuumaan, pukeutumaan vihreään, tyhjentämään kangaskauppojen vihreät kangasrullat, valitsemaan irtokarkeista kaikkein vihreimmät ja laulamaan iloisesti Cha Cha Chaata. Kiitos Jere Pöyhönen! Euroviisujen kakkonen, mutta yleisön silmissä selkeä ykkönen.

Miten ihmeessä Käärijä liittyy hajautettuun maailmaan, ja erityisesti hajautettuihin sovelluksiin? Nykyään: ei mitenkään.

Mutta jos Käärijä-ilmiö olisi noussut vasta silloin, kun olemme jo mahdollisesti siirtyneet nykyisen kaltaisista keskitetyistä sovelluksista hajautettuihin sovelluksiin, niin tilanne olisi erittäin mielenkiintoinen.

Hajautettujen sovellusten avulla Jere olisi voinut hyödyntää tilanteen siten, ettei hänen tarvitsisi loppuelämänsä aikana tehdä töitä ainakaan taloudellisista syistä. Hän olisi mitä todennäköisimmin saanut käärittyä viisuja edeltävien ja niiden jälkeisten viikkojen aikana melkoisen potin kasaan.

Miten? Tutkitaan aihetta vähän tarkemmin.

Perinteiset sovellukset, kuten esimerkiksi Instagram, Facebook, YouTube, Twitter ja Spotify ovat yritysten omistamia. Ja yritykset omistavat niiden sovelluksiin ladatut tiedot. Ja harjoittavat tietysti samalla omaa bisnestään.

Esimerkiksi Metalla on Facebookin ja Instagramin kautta käytössään valtavat määrät dataa, minkä avulla se profiloi käyttäjiään ja tarjoaa muille yrityksille mahdollisuuden maksulliseen, potentiaalisille asiakkaille kohdennettuun mainontaan.

Ja Spotify hallitsee tarjoamaansa musiikkia. Mainostajilta sekä maksullisia tilejä käyttäviltä saadut tulot päätyvät pääosin Spotifylle. Vain minimaalinen siivu päätyy musiikin tekijöille.

Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin mukaan 40 miljoonaa striimausta (joka Cha Cha Cha -biisillä oli kasassa jo 19.5.2023) tuottaisi noin 160.000 euroa, josta Spotify nappaa 30 % ja loput jaetaan jakelijalle ja levy-yhtiölle, joka sitten tilittää artistille rojalteja kustannussopimusten mukaisesti. Jeren taskuun päätynee siis näiden laskelmien mukaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja.

Ihan mukava summa, mutta suosituimpien biisien listoille pääsystä ja suomenkielisen musiikin nostamisesta ison maailman tietoisuuteen soisi ehkäpä vielä suurempaa taloudellista kiitosta.

Olennaista on omistajuus. Nykyiset suositut sovellukset ja niiden sisältämä tieto on keskitettyjen toimijoiden omistuksessa ja hallinnassa.

Hajautetuissa sovelluksissa idea on päinvastainen. Niissä käyttäjät omistavat itse omat tietonsa.

Voisiko Jere tuotantotiiminsä kanssa saada suoraan itse tuloja siitä, että ihmiset kuuntelevat heidän musiikkiaan jonkun sovelluksen kautta? Vähän kuin aikoinaan kasetti- ja CD-levymyynneistä. Kyllä, jos eläisimme jo hajautettujen sovellusten maailmassa.

Ajatus hajautetuista sovelluksista on nykysovelluksiin tottuneille ihmisille hämmentävä. Miten sovellus voisi toimia ilman jotain tiettyä tahoa, joka hallitsee ja kontrolloi tietoa?

Ilman keskittyä tahoa toimivia järjestelmiä on ollut olemassa jo vuosia. Tunnetuin niistä on vuonna 2008 kehitetty Bitcoin. Se perustuu hajautettuun, lohkoketjuteknologialla toteutettuun tietokantaan. Bitcoin toimii ilman minkäänlaista keskitettyä tahoa, ja sen tiedot ovat tallessa tuhansilla eri palvelimilla.

Bitcoinin myötä vastaavanlaista teknologiaa on ryhdytty soveltamaan mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Sen avulla voidaan rakentaa esimerkiksi sovellusalustoja (vrt. Windows, iOS, Android), joiden päälle sitten rakennetaan hajautettuja sovelluksia. Kuuluisin ja suurin tällainen sovellusalusta on Ethereum. Sen päälle voidaan rakentaa esimerkiksi rahoitukseen liittyviä palveluita tai vaikkapa sosiaalisen median sovelluksia tai musiikkisovelluksia.

Hajautettuun musiikkisovellukseen Käärijä voisi luoda oman tilinsä, ja tarjota sitä kautta maksullisesti musiikkiaan kuunneltavaksi, vaikkapa 0,05 euron kertahintaan. 5 senttiä ei olisi kuuntelijalle iso summa, mutta tämän tekstin kirjoitushetkellä Cha Cha Cha -biisille Spotifyssa kertyneet 47,5M soittokertaa olisivat tuottaneet jo yli 2,3 miljoonaa euroa.

Maksusuoritukset onnistuisivat hajautetussa maksuverkossa näppärästi ja nopeasti mistä päin maailmaa hyvänsä, ilman turhia kustannuksia, joita keskitetyt tahot, esimerkiksi Visa ja Mastercard, nykyään nappaavat maksujen välittämisestä.

Entä mitä muita mahdollisuuksia uusi kehittymässä oleva internetin seuraava kehitysaskel (Web3) tarjoaisi Käärijälle?

Hajautetussa sosiaalisen median sovelluksessa Käärijä omistaisi itse omat tietonsa ja olisi voinut viisuhuuman yhteydessä tarjota maksullista sisältöä innokkaimmille faneille. Lyhyitä videoita ja kuulumisia kulissien takaa. Jos vaikkapa 10 prosenttia hänen Instagram-seuraajistaan olisi ollut valmiita maksamaan sisällöstä 1e/kk, olisi siitä saanut mukavan noin 50.000 euron kuukausitulon.

Myös tulevaisuuden metaversumit eli reaalimaailmaan todentuntuisesti kytkeytyvät virtuaalimaailmat Käärijän kannattaisi hyödyntää. Jäähallikeikka maailmanlaajuisesti esitettynä metaversumin kautta moninkertaistaisi lipputulot.

Ja fanitapaamiset onnistuisivat helposti mistä päin maailmaa tahansa. Kun ihmiset olisivat tottuneita viettämään aikaansa metaversumeissa, niissä toimiminen ja erilaisiin tapahtumiin siellä osallistuminen tuntuisi yhtä luonnolliselta kuin nykyään television tai somevideoiden katselu.

Todennäköisesti myös digitaaliset fanituotteet ja nimikirjoitukset tekisivät kauppansa. Ne voisi toteuttaa NFT-muodossa (Non Fungible Token), jolloin fanit voisivat ostaa ja myydä niitä samaan tapaan kuin on totuttu toimimaan paperisten keräilykorttien tai vaikka keräilijöitä kiinnostavien muumimukien kanssa.  

Ansaintamahdollisuuksia tuntuu olevan paljon nykyiseen maailmaan verrattuna. Mutta miksi hajautetut sovellukset, metaversumit ja NFT:t eivät ole jo aktiivisessa käytössä?

Minä käytän Instagramia ja Facebookia, koska muutkin käyttävät. Ja kuuntelen Spotifyta, koska se on helppoa ja siellä on laajin musiikkivalikoima. En hengaile alkeellisissa metaversumeissa, koska en näe tarvetta, vielä.

Hajautettuja sovelluksia on jo olemassa, mutta ne ovat vasta raakileita. Iso yleisö ei niistä ole vielä tietoinen, eikä niihin ole mielekästä lähteä kovin yksin seikkailemaan.

Ensin rakennuksiin tarvitaan perustukset, sitten vasta seinät, katto, ikkunat, ovet ja lopuksi vasta sisustus ja muut viimeistelyt. Ja ensin rakennetaan yksittäisiä pientaloja, kerrostaloja, sitten kauppakeskuksia ja lopulta kylät ja kaupungit alkavat muodostua. Rakennusten, kylien ja kaupunkien väleille rakentuu infrastruktuuria, joka helpottaa käytännön elämää.

Niin myös uudet teknologiat kehittyvät. Perustuksia eli alustoja rakennetaan parhaillaan, ja sovelluksiakin on alkanut syntyä. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin ne kehittyvät helpoiksi ja käyttäjäystävällisiksi. Ja toimivat hyvin yhteen toistensa kanssa. Ja vielä kauemmin kestänee ennen kuin isot ihmismassat päätyvät niiden pariin.

Eikä mikään uusi asia ole ongelmatonta.

Ensimmäiset autot nähtiin erittäin vaarallisina kapistuksina jalankulkijoiden ja hevoskärryjen seassa, kunnes vähitellen autoteiden, liikennesääntöjen ja autojen yleistymisen myötä ne todettiinkin ihan hyödyllisiksi. Monien mielestä internet oli turha, ja sosiaalinen media vielä turhempi, kunnes yhtäkkiä ne ovatkin olennainen osa normielämää.

Ehkäpä näin käy myös internetin uuden kehitysaskeleen kanssa, vaikka siihenkin liittyy ennakkoluuloja ja haasteita.

Hajautetun, reilumman datatalouden kehittymistä pyrkii Suomessa edistämään eduskunnan alaisuudessa toimiva tulevaisuustalo Sitra.

”On Suomen etu ymmärtää paremmin, mistä internetin seuraavassa vaiheessa on kysymys ja edesauttaa siihen liittyvän osaamisen ja verkostojen syntymistä Suomessa. Voimme kiihdyttää kestävän tulevaisuuden rakentamista web 3.0:n ja sen taustalla olevien hajautettujen teknologioiden avulla.”

Ote on Sitran julkaisusta, jossa se pitkän selvitystyön päätteeksi esittää 6+1 suositusta Suomelle – Miten sääntelyllä voidaan parantaa Web3 -liiketoiminnan edellytyksiä.

Sitra puhuu reilusta datataloudesta, Web3:sta, metaversumeista ja lohkoketjuteknologiasta. Sanoja krypto ja kryptovaluutta se puolestaan tuntuu välttelevän, mikä on varmasti fiksua ottaen huomioon noihin sanoihin helposti kohdistuvat negatiiviset, monesti virheelliseen tai puutteelliseen tietoon pohjautuvat asenteet. Käytännössä kuitenkin kyse on paljolti nimenomaan kryptoihin perustuvasta kehityskulusta.  

Sitran käyttämä termi reilu datatalous kuvaa hyvin hajautetun omistajuuden ideaa.

Onko reilua, että Käärijän menestyksestä hyötyy Spotify? Vai olisiko reilumpaa, että eniten siitä hyötyisi Käärijä itse?

**********

Voit pohdiskella asiaa ja fiilistellä samalla Käärijän Euroviisu-esitystä:

Käärijä - Cha Cha Cha (LIVE) | Finland 🇫🇮 | Grand Final | Eurovision 2023 - YouTube

**********

Huomioithan, että tämä kirjoitus sisältää vain omia mielipiteitäni ja ajatuksiani hajautetun teknologian mahdollisuuksista. Kirjoitusta ei pidä tulkita sijoitusneuvoiksi. Tekstin tarkoitus on herättää ja innostaa lukijaa pohtimaan tulevaisuuden kehitystä, joka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia, kuten myös uudenlaisia haasteita.

**********

Jos haluat ymmärtää paremmin kryptoihin liittyvää kehitystä ja mahdollisesti ryhtyä kryptosijoittajaksi, niin suosittelen tutustumaan verkkokurssiini, jonka päivitetty versio ilmestyy ennakkomyyntiin kesäkuussa. Verkkokurssikaan ei tarjoile sijoitusneuvoja, vaikkakin siinä käsitellään kryptoja, kryptomarkkinoita ja kryptosijoittamista monipuolisesti. Tutustu kurssin sisältöön tarkemmin täällä.